Sukupuoli: Narttu
Laji: Koira, siperianhusky
Ikä: 4-vuotias
Lauma: Befalas
Asema: Tavallinen laumalainen
Lahkolainen: Ei
Zoyenka on luonteeltaan hyvin dominoiva ja kova. Se on hyvin arvojärjestysorientoitunut, ja vaatii saada itselleen kuuluvan kunnioituksen heikommiltaan. Oikeastaan tämä koskee suurimmaksi osaksi vain narttuja, urosten kanssa husky tulee oikein hyvin toimeen. Zoyenka ei ole kuitenkaan millään tavalla ilkeä, se ei koskaan turhaan ketään piekse, mutta saattaa joskus näpäyttää nenille hyppiviä yksilöitä. Se on varsin kunniantuntoinen koira, ja pyrkiikin suojelemaan laumaansa ja ystäviään vaikka kuolemaan saakka.
Uudet tuttavuudet saavat Zoyenkasta yleensa vakavan ja vähäsanaisen ensivaikutelman. Se harvoin hymyilee tai höpöttelee turhia. Suurimmaksi osaksi sen vähäsanaisuus johtuu lähinnä siitä, että nartun kielitaito on hieman heikohko, ja sen puhetavasta huomaa ettei se ole täkäläisiä. Zoyenka on kotoisin Venäjältä ja saattaakin joskus höpöttää itsekseen tai kiroilla äidinkielellään. Husky on uusien tuttavuuksien suhteen valpas ja varuillaan. Se pyrkii antamaan itsestään vahvan ja itsevarman kuvan, sen nenille ei kannata hyppiä. Ryhmässä Zoyenka päätyy usein ottamaan johtajan roolin, koska sitä ärsyttää jos asiat tapahtuvat hitaasti tai tehottomasti.
Siperianhusky omaa muutenkin melkoisen lyhyen pinnan ja se toimii usein äkkipikaisesti ja räjähtelee pienestä. Narttu ei siedä vittuilua, ja vastaa siihen usein ärhentelemällä ja toisen ruotuun palauttamalla. Kuri ja järjestys ennen kaikkea. Zoyenka tuppaa sekaantumaan myös toisten riitoihin ja yrittää palauttaa rauhan. Vaikka husky onkin hieman aggressiivisempaa sorttia, se ei kuitenkaan ryhdy vakavampaan taisteluun kovin mielellään. Kestävyyttä ja nopeutta rekikoiralta kyllä löytyy, mutta se ei ole kovin suurikokoinen, ja näinollen ei myös kovin vahvakaan. Puuttuvan voimansa Zoyenka kuitenkin korvaa raivoisalla asenteellaan ja loistavalla väistelykyvyllään.
Zoyenkalla on kuitenkin myös heikkoutensa. Se kärsii ajoittain paniikkihäiriöstä, joka ilmenee lähinnä täydellisenä henkisenä romahtamisena. Narttu joutuu murskaavan pelon ja ahdistuksen valtaan, ja tällaisissa tilanteissa se lamaantuu täysin. Paniikkikohtauksen saattaa laukaista mikä vain, mutta nartun onneksi tätä tapahtuu suhteellisen harvoin ja se voi elää elämäänsä muuten normaalisti. Häiriön syy löytyy Zoyenkan menneisyyden arvista, eikä tuskin koskaan tule parantumaan ongelmastaan.
Narttu on sisimmältään laumaeläin, eikä se viihdy yksin vaikkei se kovin seurallinen tunnu olevankaan. Zoyenkan on ollut vaikea oppia elämään villikoirana, sillä ennen se eli ihmisten kanssa. Husky haluaisi kovasti ystävystyä muiden kanssa, mutta se helposti häätää vain vieraan pois dominoivalla käytöksellään. Se ei oikein tiedä miten käyttäytyä että siitä pidettäisiin. Vanhat totutut käyttäytymismallit toimivat hyvin valjakon työporukassa, mutta villit lajitoverit eivät olleet samanlaisia. Uroksia kohtaan narttu on yleensä kunnioittava. Se ei koe näitä kilpailijoikseen, toisin kuin narttuja. Jonain päivänä Zoyenka toivoisi löytävänsä itselleen sopivan kumppanin, mutta siihen saakka se saattaa viihdyttää itseään myös irtosuhteilla. Puolisolleen narttu olisi kyllä ehdottoman uskollinen.
Menneisyys:
Zoyenka syntyi huskykenneliin pienessä kylässä Siperiassa. Koiria kasvatettiin rekikoiriksi, ja siihen hommaanhan eräs mies Zoyenkan ostikin. Varsin lupaava nuori narttu oli, ja se pääsi pian valjakon johtokoiran tehtäviin. Miehellä oli viisi muutakin huskya joista tuli Zoyankan lauma ja perhe. Siperian karut talvet opettivat narttua selviytymään ja siitä kasvoi kovaluonteinen ja sitkeä husky.
Eräänä päivänä mies lähti valjakkoineen käymään naapurikaupungissa. Matka oli pitkä ja vaikea, sillä talvi oli poikkeuksellisen kylmä ja lunta satoi niin sankasti ettei eteensä ollut nähdä. Mutta vanhahko mies oli kulkenut matkan ennenkin useita kertoja ja tuo luotti koiriinsa. Kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Kulkiessaan syvän kalliorotkon reunamaa yksi koirista liukastui jäähän ja kaatuessaan veti muut koirat perässään kun reki lähti valumaan uhkaavasti kohti rotkoa. Zoyenka ei voinut tehdä mitään, se katsoi kauhuissaan kuinka miehen ote reestä kirposi ja tuo putosi kauhusta huudahtaen kalliolta. Pian seurasi reki joka veti koirat mukanaan.
Zoyenka heräsi hetken kuluttua rotkon pohjalta pahasti loukkaantuneena, mutta onnekseen elossa. Muut sen tovereista eivät olleet niin onnekkaita; osa oli kuollut heti, osa vielä taisteli hengestään, mutta kun Zoyenka näki heidän vammansa se tiesi ettei toivoa enää ollut. Myös heidän isäntänsä makasi elottomana reen palasten keskellä. Zoyenkan koko maailma mureni sinä iltana. Kaiken lisäksi se koki epäonnistuneensa huskyjoukon johtajana ja koki olevansa vastuussa tapahtuneesta. Pian elämän liekki sammui sen viimeistenkin toverien silmistä, ja Zoyenka jäi yksin. Toivonsa menettäneenä se lyyhistyi isäntänsä kylmän ruumiin vierelle ja jäi odottamaan kuolemaa.
Kuolema ei kuitenkaan tullut sitä noutamaan, vaan eräs ohitse ajava valjakko löysi tiensä paikalle. Rotko oli oikeastaan sola kahden suuren kallion välissä, ja sitä käytettiin joskus valjakkotienä. Niinpä nuo vieraat ottivat Zoyenkan, ainoan eloonjääneen mukaansa, ja veivät kotiinsa. Muutamassa viikossa narttu oli toipunut vammoistaan ja se eleli erään vanhan naisen huskytarhalla. Suru ja ahdistus kuitenkin vaivasivat tragedian kohdannutta koiraa ja siitä tuli aggressiivinen ja vaikea. Lopulta sitä hoitanut vanha nainen sai tarpeekseen ja kutsui metsästäjän ampumaan mielenvikaisen huskyn. Zoyenka tajusi kuitenkin mitä oli tapahtumassa ja sen onnistui paeta viime hetkellä.
Siitä lähtien Zoyenka vaelteli yksin pitkin karua Siperiaa, lyöttäytyen aina välillä pieniin villikoiralaumoihin vaikeiden talvien ajaksi. Se oppi selviytymään ja lopulta se alkoi päästä yli surustaan. Muistoksi tuosta yöstä se oli kuitenkin alkanut kärsiä paniikkikohtauksista ja unettomuudesta. Lopulta parisen vuotta vaelleltuaan husky löysi tiensä Andriaanaan.
Ulkonäkö:
Zoyenka on varsin tyypillinen rotunsa edustaja. Se on hieman keskikokoista koiraa suurempi, runko on hoikka ja jäntevä, täydellinen juoksemiseen. Huskyn nopeus ja kestävyys ovatkin usein sen valttikortteja. Karvapeite on keskipitkää ja erittäin tiivistä. Turkki on suoraa ja rungonmyötäistä niin, että koiran ääriviivat erottuvat hyvin. Silmät ovat vinot ja jäänsiniset. Narttu on väriltään mustavalkoinen. Kokonaisvaikutelma koirasta on valpas ja terävä. Zoyenkan häntä on yleensä alhaalla, mutta valpastuessaan se nousee sirpiksi selän ylle. Häntä ei kuitenkaan ole kippura.
Suhteet:
Tavatut: -
Ystävät: -
Puoliso: -
Pennut: -
Vihaa: -
Pelit:
Pelaaja: Kuutamo, kuutamo(at)rokki.net
Pelipaikka: Andriaana
Muita kuvia:
-
Fanitaide:
-